Aloita tästä

Ideoita ja ajatuksia kalastuksesta, perhonsidonnasta ja vavan rakennuksesta. Tee-se-itse vapakahvat 3D-tulostamalla.

Moni sanoo, ettei 3D-tulostamalla voi vapakahvaa tehdä. Sitä varmaan kuvitellaan että sehän on muovia. Kovaa ja helposti särkyvää. Niin olisikin, jos tulostaa kahvan esimerkiksi PLA- tai PETG-filamentilla. Tein ensimmäiset kahvani juurikin näillä kovilla muoveilla ja huonojahan ne olivat. Liukkaita ja natisevia. Hajosivat kun vapa jäi oven väliin. Kokeilin joustavammalla TPU-filamentilla ja sain tehtyä ihan toimivia kahvoja. Tavalliseen TPU-tulosteeseen tulee vain väistämättä liikaa painoa, kun tulosteeseen on laitettava useita seinämiä ja paljon infilliä. Tavoitteena on kuitenkin riittävä kovuus, niin ettei koko kahva painu kasaan pienestäkin puristuksesta. Tuntuma vapaan pitää säilyä.

Voittajan valinta on käyttää vaahtoavaa TPU-lankaa. Tulee kevyttä ja tulee kestävää. Tuntuu sametilta sormissa. Ei ime vettä eikä sääskimyrkkykään voi sille mitään. Se on vähän saman tyylistä materiaalia kuin mistä crocsit on tehty. Ehkä jopa täysin samaa. Näitä lankoja käytettäessä kannattaa huomioida ettei esim. kirkkaan punaisesta tule saman väristä tulostettuna. Kaikki värit haalenevat enemmän tai vähemmän kun ne tulostaa tällä foam-menetelmällä. Mustasta tulee melkein mustaa, samoin denimistä melkein tumman sinistä, mutta nekin jonkin verran haaleampina.

Olen itse käyttänyt kahden eri valmistajan foam-lankaa: Recreus ja Colorfabb. Näissäkin on eroja. Recreus vaatii enemmän seinämiä ja infilliä verrattuna Colorfabbiin. Aluksi neuvoisin valitsemaan vain yhden valmistajan langan ja tekemään kokeilut sillä. On aina oma haasteensa löytää sopivat tulostusasetukset juuri sille omalle tulostimelle, olipa kyseessä mikä tahansa filamentti. En ala tätä prosessia käymään läpi, koska se on loputon suo. Joitain suosituksia tulostusasetuksiin annan, mutta itse tulostaminen on vain opeteltava tai teetätettävä se jollakulla muulla joka jo osaa homman. Filamenttivalmistajien omilla nettisivuilla on hyviä ohjeita, joilla pääsee alkuun. Ei auta kuin testata ja testata vielä vähän lisää. Ostaa kerralla 2-3 rullaa, niin ei tarvtse heti olla tilaamassa lisää. Alussa ainakin itselleni tuli läjä epäonnistumisia. Sitten kun asetukset saa kohdilleen, niin yhdestä rullasta tulostaa melkoisen määrän kahvoja. Näitä ei mielellään ihan kymmentä rullaa kerralla osta, kun hinta pyörii siellä 40-60€/rulla tienoilla.

Tarvitaan myös se 3D-tulostin. Siinä tärkein ominaisuus on direct drive extruder. Omasta kokemuksesta sanoisin että foam-langan tulostus on mahdotonta ilman sitä, ainakin jos haluaa siistiä jälkeä saada aikaan. Extruderin täytyy olla siis liki nozzlea, niin että lankaa saa syötettyä ilman ylimääräisiä viiveitä. Varmaan kaikista markkinoilla olevista tulostimista löytyy riittävä tulostusalan suuruus leveyssuunnissa (kahvan leveys yleensä noin 3cm). Korkeus (Z-akseli) olisi hyvä olla vähintään 20cm. Silloin saa suoraan tulostettua 1-kätiseen kahvan, jotka ovat yleensä 17-19cm. Samalla laitteella voi tehdä etukahvan myös 2-kätiseen (30-40cm) kun tulostaa kahvan kahdessa tai useammassa osassa. Liimaa vaan väliin ja avot.

Käytän itse vanhaa Artillery Sidewinder X2:sta näiden tulostamiseen. Ei mikään loistava laite, mutta tekee tehtävänsä. Maksimi tulostuskorkeus on 40cm. Olen tulostanut sillä speyvavan etukahvojakin kerralla, mutta foam-langalla tulostaessa viimeiset 10cm ovat olleet melko surkeaa tulostusjälkeä. Joustava materiaali alkaa huojua korkeammalle mentäessä, joten pinta ei pysy sileänä. En ole kokeillut delta- (esim. FLSun) tai XY-Core -tulostimilla näiden tekemistä, mutta teoriassa niillä voisi onnistua korkean kahvan tulostus siistimmin. Niissä ei tulostuspeti liiku sivuttaissuunnissa lainkaan, joten sen pitäisi eliminoida ylimääräiset vaappumiset. Tulostuspään kosketus luultavasti niissäkin aiheuttaa heiluntaa, mutta en tiedä kuinka paljon. Olen suosiolla vaan tehnyt 2-kätisiin kahvat kahdessa tai useammassa osassa. Ihan siistejä niistä saa niinkin. Ei kannata pyrkiä täydellisyyteen. Kunhan on itse tyytyväinen, niin se riittää.

Koko kahvaprojekti alkaa 3D-suunnittelusta. Olen tehnyt videoita, joissa käydään tämä prosessi läpi. Käytän ilmaista Tinkercad-ohjelmaa, joka toimii suoraan nettiselaimessa. Ei tarvitse kuin kirjautua sisään ja alkaa tekemään. Saa toki käyttää jotain parempaakin ohjelmaa, mutta Tinkercad hoitaa kyllä kaiken tähän tarvittavan aivan riittävän hyvin eikä ole tuhatta ylimääräistä säätönappia sotkemassa tekemistä. Keep it simple.

Mietin että olisin voinut laittaa nuo tekemäni osat jonnekin myyntiin stl-tiedostoina, mutta en ymmärrä miksi niistä kukaan maksaisi mitään kun ne voi helposti tehdä itsekin. Nuo osat ovat kuitenkin mittatilausmitoille tehtyjä. Ei kaikilla välttämättä ole esim. juuri sitä saman suuruista kelakiinnikettä saatavilla. Aihion reiän osalta nuo kyllä istuvat varmaan kohtuullisen hyvin muihinkin #5-6 aihioihin ja jopa joihinkin #7 aihioihin kun oikein survoo. Ja lisään joka tapauksessa kaikkiin tuotoksiini tekstin SPEY HARD, joka ei välttämättä kaikille sovi. Stl-tiedostoista sen saa kyllä kohtuullisen helposti poistettuakin, mutta jos on valmis näkemään sen vaivan, niin on sama tehdä koko kahva itse.

Tiivistäen voisi sanoa että tavoitteena on jakaa tietoa miten vapakahvan saa 3D-tulostamalla tehtyä. Siinä sivussa tulee toki muutakin asiaa, mutta tämä on se päätarkoitus. Olen nyt pari kesää kalastanut pelkillä tulostetuilla kahvoilla, eikä niissä mitään vikaa ole. Toimii ja saat sellaisen kuin haluat. Kaava on sama perho-, virveli-, pilkki- ym. vapoihin. Mittaa ja muotoa saa säädettyä mielin määrin.

Olen sitä sukupolvea, joka haluaa lukea ja tehdä ohjeensa kirjana tai muuna painotuotteena. Kirjasen varmaan olisin tehnytkin,mutta tähän liittyy kuitenkin elementtejä joita ei oikein painettuun versioon saa järkevästi sisällytettyä. Tarvitaan minua parempi fakiiri selittämään kirjallisesti 3D-suunnitteluohjelman käyttö. Ja 3D-tulostus vaatii joka tapauksessa tietokoneen käyttöä, joten syötetään tämä informaatio bitteinä maailmalle.

Juonipaljastus

Ennen kuin kukaan säntää ostoksille, niin kerrottakoon ettei tämä välttämättä ole se helpoin tie vavanrakennukseen. Tein itse ja säästin. Jepjep. Pitäisi jo omistaa sopiva 3D-tulostin ja nurkissakin pitäisi lojua tarkoitukseen sopivia filamenttirullia, niin silloinhan sitä ei tarvitse muuta kuin alkaa tekemään. Jos joutuu kaiken ostamaan ja mahdollisesti vielä opettelemaan tulostimen käyttö ihan alusta alkaen, niin alkaa olla jo pitkähkö projekti käsissä. Ei siinä kuitenkaan vararikkoon mene jos hankkii sen halvimman mahdollisen tulostimen. Sen jälkeen rahaa menee vain filamentin hankkimiseen ja tulostimen varaosiin. Tulostimissakin kaikki mikä voi särkyä myös särkyy. Suuttimet, hihnat, emolevyt, näytöt, virtalähteet jne. Kun riittävän pitkään harrastaa, koko tulostin on kasattu uusista osista. Ja muutama uusikin osa on jo pariin kertaan vaihdettu. Alkuperäinen alumiinikehikko pysyy kasassa, kun muistaa silloin tällöin kiristää ruuvit.

Niin tai näin. Kokeilkaa. Ja pääsee näillä minun tekemilläkin heittelemään jos sattuu minuun tai muihin jäseniin jossain jokivarressa törmäämään.
Kireitä lankoja ja happy printing!
Tuomo

Vastuuvapauslauseke

Kuvaamme tässä blogissa oman tapamme tehdä asioita. Ne eivät ole suosituksia, eivätkä millään tapaa oikein tehtyjä. Samaan lopputulokseen pääsee monin eri tavoin. Jos kuitenkin jostain syystä teette samoin kuin me, niin tehkää se omalla vastuullanne.