Perhovapa 6# 9ft Sidonta ja lakkaus

Sidontaan liittyen en ole mikään ekspertti. Kontollani on tässä vaiheessa vajaat 30 vapaa ja ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän toimineet. Syytän huonoa aihiota jos heitto ei kulje. Vaparenkaita ei kuitenkaan toistaiseksi ole irtoillut, joten jotain saatan tehdä oikeinkin. Taas on sanottava, että Youtube on sidonta- ja lakkausvideoita pullollaan, kannattaa vaikka niitä katsella ja yrittää sitten vaan tehdä perässä. Käyn muutamia mielestäni tärkeitä juttuja läpi kuvien avulla ja keskityn lisäksi virheisiin, joita nyt tätäkin sitoessa satuin tekemään.

Yllä olevissa kuvissa yritän näyttää miten sidonta aloitetaan. Tehdään aluksi tuommoinen yksi ristiin ylitys ja jatketaan kohti vaparengasta. Mallikuvassa on pari kierrosta pyöritelty langan päätä käsin aihion ympäri. Langan pitää pysyä kireänä, niin ei lähde liukumaan sinne tänne. Kun kierroksia on suunnilleen 3-4, painan sormella lankakierroksia aihiota vasten ja alan pyöritellä aihiota niin että lankaa menee muutama kierros pohjalangan päälle. Sen verran on pyöriteltävä, että sidos pysyy koskematta paikoillaan. Tässä kohtaa näkee nopeasti jos lanka ei ole tarpeeksi tiukalla, sidos löystyy ja purkautuu.

Sananen tuosta taustalla näkyvästä kirjavirirityksestä. Langan toinen pää lähtee kirjan takana olevasta rullasta, joka pyörii siellä vapaasti. Lanka kulkee kirjan ja sidontapenkin C-renkaan läpi, eli veto aihioon kohdistuu alaspäin. Tykkään käyttää kohtuullisen paksua kirjaa, koska sillä saa helposti säädettyä sopivan vastuksen langalle. Vastus ei saa olla liian löysä, eikä toisaalta liian tiukkakaan. Siirtää vaan lankaa alemmas tai lisää painoa kirjan päälle, niin johan alkaa puristaa.

Tuossa on saatu jo lanka lukittua ja aseteltua kierrokset vieri viereen. Kynnellä tai jollain tasareunaisella muovitikulla voi tasoitella. Kierroksia en mitenkään laskemalla laita vaparenkaan eteen/taakse, mutta joku 3+ riittää. Langan pää roikkuu vielä taustalla, sen voi tässä vaiheessa katkaista pois tai jättää vielä varalta roikkumaan. Tässä on paksuhko vaparenkaan jalka työn alla, niin tuo "hyppyri" on ainakin itselleni haasteellinen. Jos menee säätämiseksi, niin roikkuvasta langasta on hyötyä, kun sillä pystyy kiskomaan pakettia tiukemmaksi. Olen kuullut että varovasti vaparenkaan jalkaa hiomalla langan saisi helpommin pysymään paikoillaan, mutta en ole vielä lähtenyt sille tielle.

Isommissa vaparenkaissa teen tuollaisen hyppäyksen suoraan tasaiselle osalle ja pyöritän muutaman kierroksen. Yritän sitten "alamäkeen" varovasti hivuttaa lankakierroksia yhteen. Matalampien vaparengasosien kanssa tarvitsee "hyppiä" vain vähän tai ei ollenkaan.

Kun leikkaa langan pään poikki, se kannattaa tehdä siististi, eli mahdollisimman terävillä saksilla tai partaterällä. Tämä leikkuujälki ei ole siisti.

Kun on päättelemässä sidontaa, ottaa toisen irrallisen langan pätkän (10-15cm) ja laittaa sen sidonnan alle luuppiin. Kannattaa jättää reilusti langan päitä roikkumaan, niin on helpompi sitten myöhemmin kiskaista luuppi sidosten alta läpi. Lisään ehkä turhankin ajoissa tämän, mutta olen kokenut helpommaksi kun on reilusti tilaa. Leikattu langan pää saadaan näin jäämään siististi kierrosten alle piiloon. Tässä se onnistui, ei tarvinnut kuin vähän tasoitella. Jos tekee nämä päättelemiset mahdollisimman hyvin, ei sitten lakatessa joudu kamppailemaan repsottavien langanpäiden kanssa. Pienikin hapsu tuolla kierrosten välissä näkyy lakkauksen jälkeen.

Esimerkkisidoksessa hapsut jäivät näkyviin ja lopputulos ensimmäisen lakkakerroksen jälkeen. Kiinalaisten color preserve lanka ei ole ihan huipputasoa. Luonnonvalossa näyttää ruskealta viininpunaan vivahtavalta.

Joku lisäisi vaan tyynesti niin paljon lakkakerroksia, että jälki olisi tasainen. Jos ei kuitenkaan halua paksuja lakkakerroksia, kuorii ylimääräiset kummut pois ja jo seuraavalla lakkakerroksella jälki on hyvä. Jos tekee näin, kannattaa varoa ettei kuoriminen katko varsinaista sidosta.

Kuvasta näkee etten saanut lankaa aivan tasaisesti sidottua näihin isoimpiin vaparenkaisiin. Eihän tuolla oikeasti ole mitään väliä, sidos ja lakkaus kestävät kyllä. Kosmeettisia juttuja. Jos jostain syystä ei halua nähdä näitä rakoja, niin musta aihio, mustat vaparenkaat ja musta lanka ovat avain onneen. Virheet eivät katoa, mutta niitä on hankala nähdä. Sivuprofiili on silti aika siisti. Tässä näkyy lakkauskin, eli aavistus molemmista päistä aihion päällekin.

Sidon aihion liitospäihin myös lyhyen sidoksen. Lakkauksesta sinänsä ei ole ihmeitä kerrottavana, aloitan sen ihan vaan sutimalla ensin reilusti lakkaa joka puolelle sidosta niin että lakka varmasti imeytyy kaikkialle. Vasta tämän jälkeen pyöritin päälle ja pensselillä varovasti laajennetaan lakkausta hieman reunojen yli. Omistan pari pyöritintä, joten kahden osan lakkaaminen kerrallakin onnistuisi, mutta virheet tahtovat lisääntyä kun on liikaa liikkuvia osia. Lakkaan siis yhden osan kerrallaan. Muutama päivä yleensä menee ennen kuin olen saanut kaikki osat lakattua.

Laitoin vapaan tarrat lakan alle. Näiden laajojen alueiden lakkauksessa ei kannata lakkaa säästellä. Pensselöi ensin huolella reilusti lakkaa joka paikkaan halutulle alueelle ja antaa pyörittimen hoitaa loput. Ylimääräiset tippuvat pois ja jäljelle jää tasainen lopputulos. Minkä vähemmän lakkausta härppii pyörityksen aikana, sen parempi. Olen onnistunut tekemään näistä aaltoilevia ja pyörteisiä juuri tällä toistuvalla tasoittelulla, kun olisi pitänyt vain kävellä pois huoneesta.

Vapa on valmis. Koeheitot tehdään ensi kesänä heti kun pääsen kalalle. Hankin tähän valmiin kela-siima yhdistelmän, jonka pitäisi ainakin teoriassa toimia. Se jää nähtäväksi.